Tarkoitus pyhittää keinotaf Viljo Kojo

Romaani kahden suvun välisestä jännitteestä, historiasta ja nykyisyydestä.

Juho Poutiainen, lääketieteen kandidaatti ja älykäs nuori mies, palaa vierailemaan kotonaan maaseudulla. Kotitilan isännyys on vaihtunut Paavolle, Juhon isoveljelle, veljesten isän sairastuttua. Nyt Juhoa epäilyttää veljen lähettämä kirje, jossa hän kertoo saaneensa talon asiat parempaan kuntoon. Ei ole Paavo-veli koskaan oikein osannut asioita hoitaa, osaisiko nyt isännäksi tultuaan sitten?

Paluu lapsuuden maisemiin herättää Juhossa monenlaisia muistoja, niin onnellisista päivistä kuin vaikeammista ajoista. Muut pientilat tieltään jyrännyt herraskartano seisoo edelleen jylhänä maisemissa, mutta Poutiaisten tila pitää pintansa. Muistot "hovin" hallitsija Lars Hagenin ja Juhon isän vanhoista kahnauksista saavat Juhon, kuten monet muutkin, halveksumaan herraskartanon väkeä. Eikä tunne lainkaan ole yksipuolinen, vaan Hagenin suvulla on myös syynsä suhtautua Poutiaisiin kielteisesti. Millainen taisto kahden suvun välillä käydään, vai saadaanko asiat sovittua ihmisten kesken? Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).