Mainio kertomus suutarimestari Siimeon Lestin syntymästä ja sankarillisesta elämästä hänen omakätisen runomuotoisen memoaarinsa mukaanaf Viljo Kojo

Runollinen romaani vuodelta 1926.

Siimeon Lesti on lapsena melkoisen vallaton vekara, aina aiheuttamassa harmia kotikylän ukoille ja akoille. Siimeonin kepposista saavat osansa niin ihmiset kuin eläimetkin, kasvimaista ja ikkunalaseista puhumattakaan. Äkkipikainen pieni poika pistää suuttuessaan säpäleiksi mitä vaan, eikä pojan äiti edes ojenna kakaraansa. Mutta kun Siimeon pääsee suutarin oppipojaksi, kaikki muuttuu.

Siimeonista sukeutuu varsin taitava suutarismies, oikeinpa mestari, eikä pojalle sitten sada kuin kehuja. Kukaan ei tee yhtä kunnollisia jalkineita kuin Siimeon! Suutarimestarin elämä alkaa rullata, kun hän pääsee toimensa huipulle. Jalkineenteon lisäksi mahtuu Simon elämään myös rakkautta, runoilua, vaikeuksia, viinaa – ja yksi pulahdus Imatrankoskeen.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).