Carin IdmanEn finsk-dansk släktkrönikaaf Carl-Bernhard von Christierson

”Varjokuvia” (1856–1923) Tarina saa alkunsa tsaari Aleksanteri II:n vierailusta Tampereella. Tässä osassa kuvataan Idmanin perheen ja Venäjän tsaarin läheistä ystävyyttä, kartanoelämää, nälkävuosia sekä Suomen ja Ruotsin suhteita, ja edetään teollistumisen alkuvuosista ensimmäisen maailmansodan ja vapaussodan kautta Helsingissä vuonna 1923 vietettyyn promootiojuhlaan.

"Valonvälkkeitä” (1923-1948) Fimin ensimmäinen avioliitto vie meidät muun muassa Italiaan ja Tanskaan. Lisäksi kuvataan Tanskan ja Suomen suhteita, Fimin toista avioliittoa talvisodan ja jatkosodan aikana sekä evakuointia Ruotsiin toisen maailmansodan melskeissä.

”Paikka auringossa” (1948-1981) Sotien jälkeen uudistettiin suhteet Tanskaan ja Ruotsiin, ja Fimi solmi kolmannen ja neljännen avioliittonsa. Tämä osa kertoo myös Fimin ja kirjailija Brigitta Gadolinin ystävyydestä ja matkoista muun muassa Ibizalle. Lopussa kuvataan vanhuutta ja nivotaan yhteen vanhat ja uudet tarinat. Carin Idman oli suomenruotsalainen persoonallisuus. Hänellä oli valoisa luonne ja uskomattoman hyvä muisti. Hän kertoo oman elämänsä dramaattisista vaiheista kepeällä ja humoristisella otteella, joka oli tunnusomaista hänelle. Fimin persoonallisuus ja optimismi paistavat kerronnasta läpi auringon lailla, sillä hän pyrki viemään elämäntarinaansa aina mahdollisimman jännittävään, eläväiseen ja ennen kaikkea viihdyttävään suuntaan. Teos on kirjoitettu kertojan ja kirjailijan välisen keskustelun muotoon. Kirja on ilmestynyt myös tanskaksi ja ruotsiksi.

Hyviä lukuhetkiä! 

Carl-Bernhard von Christierson

Kirjailija

Tampereen maisemat esittäytyivät kauneimmassa kesäasussaan höyrylaivalle, joka vihdoin ja viimein ja kovasti myöhässä ilmestyi esiin niemen takaa. Näky oli kieltämättä dramaattinen, kun laivahirviö syöksi mustaa savua metrinkorkeasta piipusta ja viskoi vettä siipirattaillaan laivan molemmin puolin. Kauempaa katsottuna siipirataslaiva muistutti lähinnä tulta syöksevää lohikäärmettä. Laivan lähestyessä laituria ihmiset tuijottivat kauhuissaan sen nokista kantta ja yhtä mustia matkustajia ja miehistöä. Ja kun kapteeni veti höyrypillin narusta kaikui rannoille läpitunkeva ujellus, jonka vaikutus yleisöön oli aivan toinen kuin oli suunniteltu. Ihmiset pelästyivät suunnattomasti ja lähtivät pakoon pakokauhun vallassa, hevoset nousivat takajaloilleen ja hyvin järjestäytynyt orkesteri häkeltyi niin, että alkoi puhaltaa täysin palkein ilmoille meteliä, jonka olisi pitänyt muistuttaa Porilaisten marssia. Ja samaan aikaan nokinen hirviö kiinnittyi laituriin mustat hahmot kannellaan.